Alustus
Aloin kirjoittamaan tätä blogia seuratessani 16. Presidenttifoorumia 22. maaliskuuta 2011. Foorumissa esitettiin paljon mielenkiintoisia ajatuksia siitä, kuinka ilmastopolitiikka ja ekologinen ajattelu kohtaa digitaalisen yhteiskunnan ja kuinka näillä voidaan saada aikaan kestävää kehitystä maailmanlaajuisesti. Foorumissa esitettiin ajatus siitä, että köyhät ja ns. "tavalliset" ihmiset ovat parhaita asiantuntijoita omassa elämässään. Haluan tulla blogini kautta mukaan keskusteluun ja tuoda tällaisen tavallisen ihmisen näkökulmaa mukaan.
Ilmastokeskustelun siirtymävaiheen lähtökohdat Suomessa
Viittaan vielä Foorumin keskusteluun ja tuon esiin siinä monesti esitetyn ajatuksen Kiinan ja Intian talouskasvusta ja sen vaikutuksesta Suomen talouteen. Tasavallan presidentti toi esiin vaikeuden siinä, kuinka sinne mennään viemään osaamistamme esille. Tämä onkin vaikea asia. Mielipiteeni on, ettei mennä. Ehdotan, että Suomessa polttavana puheenaiheena ja keskeisenä ja ajankohtaisena tekijänä olevana väestön ikääntyminen ja köyhyys täytyy saada hoidettua ja alkaa luomaan esimerkkiä pikkuhiljaa suomalaiseen yhteiskuntaan blogin otsikon mukaisesta ajattelusta ja yhteiskuntamallista. Olemme nyt jo edelläkävijöitä monessa asiassa, ja "Euroopan tasolla luonnonvarojemme käyttö joidenkin barometrien mukaan on vielä plussan puolella". Nyt on aika takoa, mutta ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään, jos ei hoideta omaa tonttia kuntoon. Sen kautta näytämme myös esimerkkiä näkyvällä tavalla ulkomaille ja Suomen esimerkki puhuu omaa kieltään. Kun käytämme omaa osaamistamme omalla työvoimallamme, se auttaa koko maatamme. Nokian työttömäksi jäävien insinöörien osaamisesta varmasti on tästä hyötyä. Jos viemme osaamisemme Kiinaan, kaikki työtkin menevät sinne, ja jäämme itse puille paljaille. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.
(Lainausmerkeissä esitetty lause myös Presidenttifoorumin keskustelusta.)
